Ville Andersson
I can't go on. I will go on.

12.01. - 04.02.2018

”Aavikon keskeltä, armottoman auringon paahteen ja myrskyjen yrittäessä tyhjentää kaiken, löytyi myös hieman kasvillisuutta. Vastoin mielikuvaa siitä katovaisuuden symbolina, nuo harvat pienet kukat muuttuivat koskemattomiksi ja elämää affirmoiviksi elementeiksi.”

Näin sanoin taiteilija Ville Andersson kuvailee uuden näyttelynsä lähtökohtia. Helsinki Contemporaryn kevään avaavan näyttelyn nimi, I can’t go on. I will go on., on mukaelma Samuel Beckettin The Unnamable -romaanin viimeisistä sanoista. Andersson näkee ilmaisun heijastavan ympäristöä, joka on samanaikaisesti traaginen ja koominen. Traaginen koska se murenee, koominen koska se jatkaa menoaan. Samalla sanat näyttäytyvät motivaatiositaatin kaltaisena mantrana.

Näyttely sai alkunsa New Mexicon aavikolta otetusta valokuvasta. Aavikko on nykyisin koti Lincoln Near-Earth Asteroid Research -projektille, joka havainnoi maata lähestyviä asteroideja. Maailman ensimmäinen ydinkoe tehtiin lähialueella. Teoksessa Curiosity aavikko muuttuu ajattomaksi ja paikattomaksi. Anderssonia kiinnostaa tämänkaltaiset epäpaikat, joissa ei ole kyse pelkästään ajan ja paikan poissaolosta, vaan myös poissaolon läsnäolosta. Ei siitä mitä ei ole, vaan pohdinta siitä mitä on ollut tai tulee olemaan.

Näyttelyssä nähdään valokuvaa, piirustusta ja maalausta. Andersson on käyttänyt uutta tekniikkaa, jota voisi kutsua digitaaliseksi veistämiseksi. 3D-mallinnusohjelman avulla taiteilija on luonut kuvia, jotka lopulta on vedostettu valokuvan tapaan. Teokset liikkuvat abstraktin ja esittävän, orgaanisen ja epäorgaanisen välissä.

Yhtenä elementtinä teoksissa ovat maisemat. Vuoria ja kiveä muistuttavat muodostelmat ovat syntyneet muistin pohjalta. Ne ovat jäljellä olevia muistoja, katoavaisia kokemuksen hippuja. Työskentelyssä kyse ei ehkä olekaan pelkistämisestä vaan reduktion pysäyttämisestä. Toisena aiheena on keho ja kasvot. Sukupuolettomat hahmot vaikuttavat olevan liikkeessä, mutta samaan aikaan pysähdyksissä. Andersson puhuu liikkeen lohdusta: leikki tai tanssi on yritys ylittää tragedia, hoivata haavaa ja luoda merkityksiä.

Anderssonin estetiikan ominaispiirteitä ovat vihjailevuus, nyanssirikkaus, tarkkuus, vähäeleisyys sekä katoavaisuus. Hän yhdistelee aiheita ja luo linkkejä asioiden välille. Ajatusvirran lisäksi häntä kiinnostaa hiljaisuus, joka ei ole ainoastaan äänten, mutta myös Minän hiljentämistä.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan katalogi taiteilijan viime vuosien tuotannosta yhteistyössä Saksan Suomen-instituutin kanssa. Helsinki Contemporaryn näyttelyn jälkeen Anderssonin uusia teoksia nähdään yksityisnäyttelyissä instituutin galleriassa Berliinissä 9.3.–25.5. ja myöhemmin kuluvana vuonna LOKO Galleryssa Tokiossa. Andersson on yksi The Watermill Centerin Artist-in-Residence -ohjelman taiteilijoista vuodelle 2018. Hän työskentelee Watermillissä New Yorkissa maalis-huhtikuussa.

Ville Andersson (s. 1986, Pernaja) asuu ja työskentelee Helsingissä. Andersson nimettiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2015. Palkintoon sisältyi laaja julkaisu sekä yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa. Anderssonin teoksia on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla, mukaan lukien EMMA – Espoon modernin taiteen museo; The National Art Center Tokiossa; Vitraria Glass +A Museum Venetsiassa; Weserburg Museum für Moderne Kunst Bremenissä, Saksassa; Centrum för Fotografi Tukholmassa; ja FOMU – Fotomuseum Provincie Antwerpen, Belgiassa. Anderssonin teoksia on mm. Saastamoisen säätiön, Nykytaiteen museo Kiasman, Amos Anderssonin taidemuseon, Pro Artibuksen ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa. Taiteilijan viimeaikaisiin projekteihin lukeutuu Postin Art Post II -postimerkkisarja, astiaston kuosin suunnittelu Arabialle, sekä Klockriketeaternille toteutettu teatterinäytelmän lavastus ja puvustus.