Henry Wuorila-Stenberg
Kaikki kääntyy lopulta hyväksi
-
Wuorila-Stenbergin työskentelyn keskeinen aspekti on sen vahva kiinnittyminen taiteilijan omaan elämään. Jo jonkin aikaa ikääntyminen ja elämän katoavaisuus ovat olleet aiheita, joita hän on teoksissaan pohtinut. Taiteilijalle tärkeät eksistentiaaliset kysymykset ovat ajan kuluessa korostuneet. Pohdinnat kuolemasta osana ihmisenä olemista ja ajatuksesta kaiken olevaisen tietoisuudesta ovat läsnä uusissa teoksissa.
Näyttelyssä nähdään kolme keskeistä aihetta, joita Wuorila-Stenberg on työstänyt sarjallisesti. Yksi niistä koostuu värikylläisistä, abstrahoiduista maalauksista, joissa pienet silmät kerääntyvät parven lailla yhteen. Nämä kuvat taiteilija näkee hautojen metaforana. Ne ovat kuitenkin eläviä hautoja – ilmentäen uskoa ja luottamusta siihen, että kaikki, mitä on ympärillämme, on elossa.
Näyttelyn omakuvissa katsoja kohtaa totisen ja tylyn oloisen taiteilijan, mutta niiden nimestä, Näissä lihoissa iloitsin, voi lukea huumoria ja lämpöä. Omakuvat ovat Wuorila-Stenbergille jatkuva sarja, johon hän palaa aina kun ei ole muuta työn alla. Se on aiheena alati lähellä ja mahdollinen, kuin hyvä tekosyy maalaamiseen. Maalaus saa tilaa ja vapautta, ja tuloksia voi katsella avoimin mielin.
Oman sarjansa muodostavat lepäävät päät, joissa sensibiliteetti ja läsnäolo vaihtelee tummista sävyistä valoisiin. Ei ole selvää, mistä tämä aihe – päät eri asennoissa, silmät kiinni tai silmät auki, päättyen aina kaulaan – kumpuaa, vaan teokset ovat osa jatkuvasti muuttuvaa ja keskeneräistä prosessia. Päiden maalaaminen ja piirtäminen on työhuoneella toistuva päivittäinen rutiini, meditatiivinen tapa, jonka kautta samasta aiheesta löytyy aina jokin uusi ele ja teko.
Haluan toistolla myös päästä irti sellaisesta ajatuksesta, että olisin menossa maalaamisessani johonkin, sillä minusta ei ole olemassa mitään matkaa. Parhaimmillaan maalaus avautuu hetkessä, kun olosuhteet avautumiselle ovat otolliset.
Henry Wuorila-Stenberg (s. 1949) opiskeli taidetta Helsingissä, Roomassa ja Länsi-Berliinissä 1960–70-luvun taitteessa. Hän on osallistunut aktiivisesti ryhmänäyttelyihin ja pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyjä yli 40-vuotisen uransa aikana. Hänen teoksiaan on keskeisissä julkisissa kokoelmissa ja lukuisissa yritys- ja yksityiskokoelmissa. Opetustehtäviä on ollut Taideteollisessa korkeakoulussa 1984-1998 ja Kuvataideakatemiassa maalaustaiteen professorina ja maalausosaston johtajana 1998-2005. Wuorila-Stenbergille myönnettiin Suomi-palkinto 1996 ja Pro-Finlandia mitali 2004. Vuonna 2013 hän julkaisi Liken kustantamana omaelämäkertansa Hämärän näkijä. Edellinen yksityisnäyttely Helsinki Contemporaryssa oli vuonna 2016. Viime vuonna Wuorila-Stenberg osallistui Phillipps Collectionin Pohjoismaista taidetta esittelevään Nordic Impressions näyttelyyn Washingtonissa ja Hiljaisuuden manifesti näyttelyyn Hyvinkään taidemuseossa joka on avoinna vielä 24.2.2019 asti.