Ville Löppönen
Rukouksia

28.10. - 20.11.2016

Ville Löppösen näyttely Rukouksia esitetään Helsinki Contemporaryssa 28. lokakuuta – 20. marraskuuta. Näyttely on suoraa jatkumoa Löppösen kahden vuoden takaiselle gallerianäyttelylle, Ghosts. Taiteilija on syventynyt ikonin ja maalauksen eroihin ja yhtäläisyyksiin, ja onnistunut viemään omaa työskentelyään uudelle tasolle. Piirtäminen ja akvarellimaalaus osoittautuivat puhdistavaksi tekemiseksi, kun maalaus oli muuttumassa rituaalinomaiseksi teoksi, ja ikonimaalauksen perinteeseen sidotut ohjeet uhkasivat pysäyttää taiteilijan omaa maalausta kasvamasta.

Löppöselle maalaaminen on rukousta. Maalaus toimii dialogina toiseuden kanssa. Löppöselle toiseus on Pyhä kolminaisuus, ja maalaus paikka paljastumiselle ja näkemiselle, jonka myötä sisäinen kasvu mahdollistuu. Hän pyrkii riisumaan työskentelystään kaiken rituaalin. Teosten on synnyttävä hiljentymisestä, vuoropuhelusta, odottamisesta ja kuuntelusta. Pyrkimällä olemaan täysin rehellinen itselleen, taiteilija antaa maalaukselle mahdollisuuden saavuttaa täyden potentiaalinsa.

”Rituaali tarkoittaa jotakin jota suoritetaan, jotta oltaisiin jotakin enemmän tai oikeammin tai pyhemmin. Ongelma on se, että se tapahtuu väärään suuntaan: ei empatiasta, vaan jonkinlaisesta hyvittämisen tai mieliksi olon velvollisuudesta. Oikein olemisesta, mutta kuitenkin väärin motiivein.”

Löppösen teoksista välittyy katsojalle empaattisuus ja lempeys. Hän pyrkii löytämään teoksiinsa yleisiä ilmaisuja, jotka eivät olisi sidottuja symboliseen kieleen, vaan lähestyvät arkea. Teokset kasvavat uskonnollisesta kontekstista, käyttävät sen kielellisiä ilmaisuja ja pyrkivät puhumaan dynaamisesta rakkauden liikkeestä, jumalallisesta rakkaudesta universaalilla tasolla.

”Tahdon uskoa, että huolimatta siitä mihin uskonnolliseen tai mihin tahansa katsomukselliseen tai aatteelliseen maailman tulkintaan joku kuuluu, on mahdollista ymmärtää rakkautta, joka ylläpitää elämää kaikesta paskasta huolimatta. Sen tunnistaminen on meissä oleva yleisinhimillinen piirre ja siksi meitä on täällä. Sen voi pimentää tai sitä voi kirkastaa. Mitä kirkkaampaa se on sitä enemmän elämämme on empatialähtöistä.”

Maalauksessa toteutuvassa dialogissa Löppönen kokee rakkautta, joka johdattaa pois tuomiosta, pelosta ja häpeästä kohti empatiaa ja eheyttä. Se tuo esiin hyvää ja kaunista, vaikka maalauksen kuvallinen aihe ei aina olisikaan vain kaunista. Valmiit teokset ilmentävät Löppösen käymää dialogia.


Ville Löppönen (s. 1980) on Savonlinnassa syntynyt taiteilija, joka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2007 sekä viimeistelee ortodoksisen teologian maisterin opintojaan Itä-Suomen yliopistossa. Hänen teoksiaan on esitetty niin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa kuin Australiassakin. Viimeksi hänen yksityisnäyttelynsä on nähty The Bonnafont Galleryssa San Fransiscossa (2015) sekä Mikkelin taidemuseossa (2015). Hänen muotokuvansa taiteilija Henry Wuorila-Stenbergstä voitti kolmannen palkinnon tanskalaisessa Brewer J.C. Jacobsenin Portrait Now! –muotokuvakilpailussa vuonna 2013.