Kaarlo Stauffer
Valohahmot, haaksirikko
-
Marraskuussa Helsinki Contemporaryssa nähdään kerralla kaksi näyttelyä, kun Kaarlo Staufferin Valohahmot, haaksirikko ja Aki Turusen Gonzaga Yellow jakavat galleriatilan.
Kaarlo Staufferin näyttely Valohahmot, haaksirikko sitoo yhteen vuodesta 2017 asti työn alla olleen kokonaisuuden. Suurikokoisissa figuratiivisissa maalauksissa näemme ihmishahmoja erilaisissa arkisissa tilanteissa, joihin jokin yllättävä elementti luo jännitteen: mihin loppuu realismi ja mistä alkaa fantasia? Teosten ihmishahmot tuntuvat kertovan jostakin laajemmasta kuin siitä ohikiitävästä hetkestä, joka kankaalle on tallentunut, katsojan mielessä alkaa rakentua konteksti, johon maalauksen tilannetta voi suhteuttaa.
Näyttelyn kaksiosaisen nimen valohahmo viittaa maalauksien valon ilmentymiin ja haaksirikko samannimiseen maalaukseen, jossa mielikuvitusleikki kääntää olohuoneen ympäri ja kotisohvasta tulee hylkytavarasta koottu lautta.
Maalausten valaistus ja värien kontrastit muistuttavat niiden lähtökohdista. Kirkas, salamavaloa muistuttava valo viittaa vanhoihin valokuviin perhealbumeista, jotka ovat toimineet maalausten lähtökohtina. Maalauksen ja valokuvan suhde on Staufferin tuotannossa monisyinen. Maalaus on läsnä jo valokuvaa katsellessa, prosessin alussa, eikä suhde koskaan täysin katoa, valmiissa teoksessakaan. Staufferin mukaan ei ole selkeää murrosta, jossa valokuvan ajatteleminen muuttuisi maalauksen ajatteluksi, vaan kyse on edestakaisesta liikkeestä.
Maalausprosessissa on myös paljon tuntematonta, intuitiivisesti eteenpäin vievää. Teos paljastaa olemuksensa hitaasti, ja lopullisen maalauksen muovautuminen vie aikaa. Kaiken aikaa tulee säilyä vaivattomuuden tunne sekä tilaa kartoittamattomalle, jonka kautta voi syntyä jotain uutta. Siveltimenvedot ovat intensiivisiä ja vaihtelevat paksusta kerroksellisuudesta aina piirtämistä muistuttavaan jälkeen.
Maalausten taustalla on aina todellinen tapahtuma, jonka joku on dokumentoinut valokuvaamalla. Omissa teoksissaan Stauffer näkee toisaalta valokuvan todistusvoiman, mutta samalla aina vaan laajenevan maagisen tason. Maagisuus tai fantasia voi kytkeytyä metodiin ja tekniikkaan, mutta olla samalla sisällön tasolla kahden eri aikatason yhtäaikaista ilmenemistä. Ja näin herää kysymys: kuka näkyjä näkee, teoksessa esiintyvä hahmo vai taiteilija?
Kaarlo Stauffer (s. 1988 Nastola, asuu ja työskentelee Helsingissä) valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2014. Hänen yksityisnäyttelyjään on nähty viime vuosina mm. Titanikissa, TM Gallerissa ja Galerie Forsblomilla ja ryhmänäyttelyissä esimerkiksi Salon Dahlmanissa, Mikkelin taidemuseossa, Aineen taidemuseossa, Helsingin Taidehallissa. Stauffer kuratoi menneen kesän Nastolan kesänäyttelyn Vastahankaan. Hänen teoksiaan löytyy Tukholman läänin, Heinon taidesäätiön, Valtion taideteostoimikunnan, Turun taidemuseon ja Kiasman kokoelmissa.
Lue samaan aikaan esillä olevasta Aki Turusen Gonzaga Yellow -näyttelystä täältä.
Haaksirikko, 2019-2020
oil on canvas
130 cm x 170
Kaksi pulloa, 2018
oil on canvas
160 cm x 120
Hauntology my ass (an orphic glance), 2017-18
oil on canvas
190 cm x 180
Death of a Cousin, 2019
oil on canvas
180 cm x 165
Valohahmot, 2017–18
oil on canvas
130 x 150 cm
Kaksi miestä maisemassa, 2019-2020
oil on canvas
200 x 140 cm
Exhibition view: Valohahmot, haaksirikko
Photo by Jussi Tiainen
Exhibition view: Valohahmot, haaksirikko
Photo by Jussi Tiainen