Liisa Lounila
Colours

13.01. - 12.02.2023

”Värien käyttö on minulle hankala asia itseni, ympäristöni ja teosteni kohdalla. Lähdin rakentamaan teoskokonaisuutta tämän epämukavuuden pohjalta. Koen värit usein jotenkin liiallisiksi – turhan ekspressiivisiksi, tunteisiin vetoaviksi, levottomiksi ja määrittäviksi. Pidän värittömyyden näennäisestä neutraaliudesta ja näkymättömyydestä.” – Liisa Lounila

Helsinki Contemporaryn kevätkauden avaa Liisa Lounilan (s. 1976) yksityisnäyttely Colours, joka esittelee neljä valoon ja väriin sidoksissa olevaa videoteosta Stratosphere revisited, Spectre, White Noise ja Pimeä tie. Lounila on näyttelyä koostaessaan selvittänyt, mitä värejä katsoessa oikeastaan näemme, tutustuen eri teorioihin ja tutkielmiin, jotka käsittelevät väriä puhtaan havainnon, psykologisten ulottuvuuksien ja uskottujen henkisten ominaisuuksien kautta.

Lounilan tapa työskennellä on intuitiivinen ­– hän kuvaa, äänittää ja kerää jatkuvasti materiaalia. Teokset saavat usein alkunsa jostain alun perin irrallisesta, mutta mieleen painuneesta huomiosta, joka irrotettuna alkuperäisestä yhteydestään muuttuu ajan myötä joksikin muuksi. Tällä kertaa taiteilija liikkuu epämukavuusalueellaan värien maailmassa.

Värit ovat määrittäviä ja ohjaavat ajatteluamme. Sävytämme mielialat, tunnistamme eri uskontokuntien ja ammatillisten univormujen värikoodit, jopa lämpökameran mittaustulokset näkyvät väreinä. Colours-näyttelyssä Lounilan installaatiot värittävät galleriatilan ja muuttavat sitä.

Lounila ei ole kiinnostunut värien hallitusta käytöstä. Hahmoton ja muutoksessa oleva väri on valoa, jonka tehtävänä ei ole esittää mitään tai toimia tehosteena.  Colours-näyttelyssä teosten värit ilmenevät sellaisina, kuin ne alkuperäisessä materiaalissa ovat, ja niiden aikaansaamat mielikuvat, miellyttävyys tai ärsyttävyys jäävät katsojan arvioitavaksi. 

Gallerian etutilan valtaavan Stratosphere revisited -videoteoksen kuva on neonvaloista, liikenteestä ja pelikoneista lähtöisin olevaa väriä ja sen ääniraita perustuu samannimisen kasinon pelisalin taustahälylle. Teoksen materiaali on kuvattu ja äänitetty Las Vegasissa kymmenen vuotta sitten ja se oli alkuperäisessä muodossaan esillä Carnegie Art Awards -näyttelyssä Tukholmassa vuonna 2013. Levottomasta lähtökohdastaan huolimatta teos on staattinen ja abstrakti, kuva rakentuu ainoastaan hitaasti muuntuvista väreistä.

Gallerian takatilaan asettuva Spectre koostuu jatkuvassa muutoksessa olevasta värikartasta sekä kuiskatuista ohjeista ja tulkinnoista. Teoksen lähtökohtana on historiallinen spirit photography ja aurakuvat, jotka perustuvat sähköimpulssin valokuvaan jättämiin värijälkiin. Venäläisen valokuvaajan Semyon Kirlianin tunnetuksi tekemän menetelmän pohjalta kehitettiin 1980-luvulla Kaliforniassa AuraCam 3000 -polaroidkamera, joka oletetusti tallensi kuvattavan henkilön sielunmaiseman väreinä. Pääosassa teoksessa on ääni – tarve tulkita sekä tulla tulkituksi. Näyttelytilassa kuultavat tulkinnat perustuvat eri lähteistä kerättyihin ja muokattuihin luentoihin. 

Galleriatilojen väliin jäävään tilaan tulee esiin kolmeen monitoriin jakautuva videoteos White Noise. ”Katuvalon valaisema lumisade on kaikessa yksinkertaisuudessaan asia, jota voin katsoa loputtomiin. Se on mielikuva, johon palaan, kun pitää rauhoittaa tilanne.”

Liisa Lounila (s. 1976) on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja Lontoon Slade School of Fine Artissa. Lounila on monialainen taiteilija, jonka repertuaariin kuuluu liikkuvan kuvan teoksia ja valokuvaa, sekä esineitä ja maalauksia. Hänet muistetaan erityisesti glitter-maalauksista sekä hopeoiduista ja palladiumilla päällystetyistä esineistä. Lounilan edellinen soolomuseonäyttely, Katvealue, oli esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa 2020–2021 ja viimeisin yksityisnäyttely Helsinki Contemporaryssa Passing By vuonna 2017. Lounila on osallistunut ryhmänäyttelyihin ympäri maailmaa ja hänen videoteoksiaan on esitetty lukuisilla festivaaleilla 1990-luvun lopulta lähtien. Yksityisnäyttelyitä on nähty mm. Wilkinson Galleryssa Lontoossa ja Gallery of Photographyssa Dublinissa. Lounila edusti Suomea Venetsian biennaalin Pohjoismaiden paviljongissa vuonna 2003 ja oli ehdolla Carnegie Art Award -palkinnon saajaksi vuonna 2013. Kiitokset Taiteen edistämiskeskukselle (Taike) taiteilijan työskentelyn tukemisesta.