Ville Andersson
Desert Music

05. - 28.02.2021

Taiteilija on tavattavissa näyttelyssä:

La 6.2. klo 12–16
Ke 10.2. klo 14–18
Su 14.2. klo 12–16
To 18.2. klo 14–18
La 27.2. klo 12–16


Ville Anderssonin yksityisnäyttely Desert Music avaa Helsinki Contemporaryn kevätkauden 2021. Uudessa teoskokonaisuudessa Anderssonin usein tutkiman hiljaisuuden ja hiljentymisen tematiikan rinnalle nousee luonnon vastaanpanematon voima ja sen kokeminen.

Autiomaa ja valo ovat toistuvia aiheita näyttelyssä. Aavikko on ajaton ja paikaton – ihmisen jättämät jäljet ovat katoavaisia, ja Anderssonin uusissa teoksista ihmishahmot puuttuvat kokonaan. Ihmisen poissaolo luo voimakkaan läsnäolon tunteen – ikään kuin ajatus ihmisestä olisi vahvempi kuin visuaalinen läsnäolo. Abstrahoidut, biomorfiset muodot tuovat mieleen kallion, dyynit ja auringon säteet. Luonnon ylevyyden kuvaaminen sekä ajatus ihmisen ja luonnon yhteydestä on ollut taiteilijalle tärkeää. Yhteenkuuluvuuden lisäksi luontokokemuksessamme voi Anderssonin mukaan olla läsnä jotain levottomuutta herättävää, koska se, mitä koemme, on ihmistä suurempaa. Ajatus siitä, että ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä tuntuu kiteytyvän pelkistetyissä teoksissa.

Näyttelyn teos Shimmer sai alkunsa autiomaan häikäisevästä valosta ja sen hetkellisistä ja hienovaraisista muutoksista ja valaisee kokonaisuuden keskeisiä elementtejä. Teos on selkeä, hillitty ja toteutettu hyvin vähäisellä värinkäytöllä. Sen voi lukea amerikkalaisen 60-luvun minimalismin jatkumona. Myös formalismi, ja esteettisesti japanilainen kulttuuri ja taide, ovat taiteilijan tuotannolle tärkeitä referenssejä.

Näyttely koostuu valokuvista, digitaalisesti työstetyistä kuvista, piirustuksista ja vinyylitarralla toteutetuista teoksista. Andersson on monipuolinen tekijä, jonka näyttelykokonaisuuksille tunnusomaista on paitsi toteutustavan, myös koon, tekstuurien ja aiheiden variointi. Näin syntyy dynamiikka ja rytmi, joka jäsentää katsomiskokemusta. Kontrastit syntyvät rajattomien muotojen rinnastamisesta lineaarisiin, suoraviivaisiin linjoihin. Mustavalkovalokuvat tasapainottavat kokonaisuutta tuoden dokumentaarisuuden tunteen täysin digitaalisen teknologian avulla työstettyjen kuvien rinnalle. Pitkästä aikaa myös väri on hivuttautunut mukaan: karmiininpunainen ja maanläheisen väriset paperit taittavat muuten hillittyä, mustavalkoista ilmaisua.

Taiteilija kertoo työskentelyprosessin olleen intuitiivinen. Aiempia teossarjojaan hän on työstänyt paljon sanallistaen ja rationaalisesti. Nyt hän antoi prosessin ohjata itseään tietyn rakenteen sisällä. Andersson haluaa, että teosten etäisyys luo tilaa katsojan omille ajatuksille ja tunteille. Jokapäiväinen meditaatio on antanut taiteilijan työskentelyyn uusia lähestymistapoja, mielen hiljentyminen on kokemus, jonka hän haluaa suoda myös teosten kokijalle.


Ville Andersson (s. 1986, Pernaja) valmistui Kuvataideakatemiasta 2012. Hän sai Vuoden nuori taiteilija -palkinnon ja yksityisnäyttelyt Tampereen taidemuseossa ja Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa vuonna 2015. Vuonna 2018 hän oli Watermill Centren residenssitaiteilijana New Yorkissa, missä uuden teossarjan työstäminen alkoi, ja 2020 hänet palkittiin Watermillin Inga Maren Otto Fellowshipillä. Anderssonilla on ollut yksityisnäyttelyt Tokiossa LOKO Galleryssa ja Diesel Art Galleryssa ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Saksassa esimerkiksi Salon Dahlmannissa, Samuelis Baumgarte Galeriessa and Museum Weserburgissa. Anderssonin teoksia on keskeisissä julkisissa kokoelmissa Suomessa Saastamoisen säätiön, Nykytaiteen museo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Amos Rexin, sekä lukuisissa yksityiskokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.