Hans Rosenström
Divisions – And Other Possibilities

07.06. - 06.07.2014

Teos, Hans Rosenströmin teos. Se teos on korostetusti tilassa, tehty tilasta. Ei missä tahansa tilassa, vaan juuri tässä ja nyt, galleriassa, ja täsmälleen miten se on. Omaehtoisesti, omakohtaisesti.

Tilallisen intervention kautta galleriatilasta tehdään yksilöllinen, ennen kokematon tilanne. Se muuttuu yleisestä erityiseksi. Havainto hidastuu, saaden samalla aikaan tihentymisen, tilan sähköistymisen. Ainutkertaisen kokemuksellisuuden kautta tilan tilanteesta muodostuu tilaisuus – tapahtumaksi tuleminen.

Tila, tilanne, tilaisuus ja tilallisuus.

Teos Half Full saa aika- ja paikkasidonnaisen sisällön. Se koostuu eleistä ja teoista, jotka samanaikaisesti avaavat ja sulkevat – vetävät puoleensa ja työntävät luotaan. Tilallisessa kokemuksessa mielikuva tarkentuu, se aktualisoituu, se muodostuu tarinaksi, joka jaetaan ja jota kerrotaan eteenpäin, siitä kiistellään ja siitä kinataan mutta sitä jatketaan. Arjessa, kuinkas muuten.

Siinä arjen suuressa pienessä, pienessä suuressa tarinassa, joka on yhtälailla varsin odotusten mukainen mutta on silti – jotta se pysyy mielekkäänä – todellakin yllätyksellinen, ja arvoituksellinen. Se on vapautumista ja antautumista, mukaan menemistä, osallistumista, kuin myös mukaan heittäytymistä, vaikuttamista ja vaikutetuksi tulemista.

”Tila on itsessään monimuotoinen ja mielenkiintoinen, joten päätin lopuksi olla tuomatta tilaan mitään lisää, vaan käyttää nykyisiä valoja ja itse galleriatilaa teoksen materiaaleina. Koen, että taideteos syntyy kohtaamisessa, joten minulle on tärkeää yrittää luoda mahdollisimman vahva jännite valojen, tilan ja katsojan välille. Tässä teoksessa minua kiinnostaa, miten näennäisesti tyhjästä tilasta voi tehdä teoksen, hyödyntää siis tilassa olevia elementtejä mahdollisuuksien mukaan.”

”Teoksen tärkein elementti on itse tilallinen kokemus, jolloin ei enää puhuta pelkästään valon laadusta, vaan kaikki muu nousee merkitykselliseksi: kehon ja tilan välinen jännite, lattian kuluneet jäljet tai ilmastoinnin matala humina. Kaikista näistä tulee osa tarinaa, joka rakentuu suhteessa katsojaan.”

Näyttely jatkuu orgaanisesti gallerian toimistotiloissa. Kokonaisuudessa yhdistyvät ja nivoutuvat yleinen ja yksityinen, kaikille avoin ja henkilökohtaiseen rajattu tila. Toimistotila koetaan yksin, vain yksi katsoja kerrallaan. Toimistotila on yhtäaikaisesti outo ja tuttu – eriytyvälle kokemukselle altistava, antoisa. Tilassa on itsekseen ääniteos, lisäksi piirustuksia ja video.

”Kaiken osana on ääniteos kuulokkeista, yhdelle katsojalle kerralla gallerian toimistotilassa. Se rakentaa intiimin kohtaamisen, joka pelaa kuuntelijan ja äänen välisen suhteen kanssa, juuri siinä hetkessä, jossa se koetaan. Halusin näyttelyyn myös jotain inhimillistä, mikä toimisi kontrastina näyttelytilaan tehdyn intervention kanssa.”

Kyse on kehollisen, osallistuvan tarinan kertomisesta, tilasta tilaan ja takaisin kiertyen, muuntautuen ja muuttuen - yhä uudelleen ja uudelleen. Avaamista ja avautumista, osallistumista ja itsensä osalliseksi kokemista: keksimistä ja löytämistä, yllättymistä ja kaihoisaa kaipuuta. Liike ja rata, raami ja sisältö. Interventio tilassa, tilanteesta. Sen kunnioittamisesta, sen kanssa olemassaolon mahdollisuuksien nauttimisesta.


Kuvataiteilija Hans Rosenström (s. Lohja, 1978) asuu ja työskentelee Lontoossa. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2007 ja on opiskellut myös Malmön taideakatemiassa. Rosenströmin läpimurto oli Kluuvin galleriassa esitetty teos Mikado vuonna 2009. Rosenström on osallistunut aktiivisesti ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla, näistä esimerkkeinä: Rouva Näkymätön, Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki (2013); Art of Memory, Bonniers Konsthall, Tukholma (2013); Nouvelles Vagues, Palais de Tokyo, Paris (2013) ja Tosi kyseessä, Kiasma, Helsinki (2012). Yksityisnäyttelyitä on nähty gallerioiden lisäksi muun muassa Moderna Museetissä ja ja Aboa Vetus & Ars Nova museoissa. Rosenström palkittiin Suomen taideyhdistyksen Dukaattipalkinnolla vuonna 2011.