Ville Löppönen
Ghosts

03. - 26.10.2014

Ville Löppösen näyttely Ghosts on taiteilijan kolmas yksityisnäyttely galleriassa. Se luo ja tekee suoraa, alati tiivistyvää ja tihentyvää jatkoa Löppösen aiemmille maalauksille ja näyttelyille: maalauksia, jotka kulkevat ja käyvät korostuneesti esittävän hahmon ja tilanteen kautta kohti olemassaolon mysteerejä ja ei aina niin pieniä ilkeyksiä ja irvistyksiä. Se on etsimistä, suuren arvoituksen kanssa elämistä.

Ghosts asettuu paikoilleen vuorovedossa ikonin ja maiseman välillä. Ja siihen väliin aktivoituu maalaus sekä yksittäisestä ja yksityiskohdista ammentavana (ikoni) että maalaus, joka hahmottaa avautuvaa kokonaisuutta yleisen mutta samalla erityisen myötä (maisema). Tuloksena maalaus viettelevänä, haastavana vaununa, joka vie kohti pimeitä voimia, haamujen raapimia jälkiä ja silti, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, yhä ja edelleen edeten kohti valoa, kohti valoa. Maalaus, jossa yhdistyy mennyt ja tuleva, näkyvä ja tavoittelematon.

”Maalausteni kieli nousee itäisen ikonitaiteen ja läntisen kirkkotaiteen traditioista sekä nykymaalauksen ja nykysarjakuvan kuvastosta ja kuvankerronnasta. Kuvastoni käsittelee kärsimyksen eheyttävää luonnetta, ihmisen kilvoittelua ja kamppailua itsessään ja ristiriidoissaan.

Ajattelen taiteeni olevan teologista nykytaidetta, kontemplatiivisen rukouksen tilaa maalaamisessa, maalaaminen osana spiritualiteettia.”

Kyse on liikkeestä, monitasoisesta ja samanaikaisesta prosessista, jossa maalaus aktualisoidaan käden taitona, jatkuvana käytännön sisällön ja mielekkyyden etsimisenä ja henkisenä, uskonnollisena retkenä. Ikoni löytyy maisemasta ja vastaavasti maisemallisuus ikonin ytimestä. Vuorotellen sparraten, vastakkaisen vierestä seuraa hakien, löytäen.

Se on matka, jonka aikana valon vivahteet ja pimeyden eri piirteet paikantuvat, vaihtavat paikkaansa ja eksyttävät, huijaavat katsojaa. Se on kohtaamisen hakemista, siihen potentiaan hakeutumista tavalla, joka tarjoaa maalauksen välineenä olla läsnä, ristiriitoineen, henkisine kelirikkoineen ja mahdollisuuksina kauneuteen, inhimillisyyteen.

”Maalaus on rukoukseni kieli ja paikka. Kuva puhuu äänettömiä sanoja maalauksessa. Maalaus latautuu rukoukseksi askeesissa, Jumalan kohtaamisen paikaksi. Rukous ja askeesi kuuluvat erottamattomasti yhteen, sillä rukoukseen täytyy hiljentyä.”

”Maalauksessa tapahtuva askeettinen rukous on paljastavaa rukousta. Sen ominaispiirre on ilmestymisessä. Maalaus pystyy tuomaan esiin asioita ja kysymyksiä joita en muuten näe ja kuule. Rukous ilman maalaamista on minulle hetkellisempää ja sokeampaa, rauhattomampaa. Sanallinen rukoukseni ei kykene sinne mihin maalauksen prosessissa viedään. Sanallisuus jää oman ymmärtämiseni varaan.”

”Voisin ajatella, että maalauksessa hiljaisuus on minulle enemmän mahdollinen kuin pelkässä sanallisessa rukouksessa. Maalaamisesta tulee väline. Se mahdollistaa askeesin. Maalaaminen tarjoaa keskittyneisyyden mahdollisuuden, hiljentymisen. Keskittyminen ja hiljaisuus johtavat kuuntelemiseen ja intuitiivisen toiminnan herkkyyteen, sekä lopulta näkemiseen. Maalaaminen on altista näkemiselle, joka tulee näyttämisen muodossa, ei itse valitun katselemisen.”

Lainaukset Ville Löppösen käsikirjoituksesta ”Maalari ikonin ja maiseman välissä”.


Ville Löppönen (s. 1980, Savonlinna) on valmistunut Kuvataideakatemian maalaustaiteen osastolta vuonna 2007 ja piti debyyttinäyttelynsä Gallery Kalhama & Piippo Contemporaryssa vuonna 2008. Hän on esittäytynyt ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Yksityisnäyttelyitä häneltä on nähty, Gallery Kalhama & Piipon lisäksi, esim. The Bonnafont Galleryssa San Fransiscossa 2013. Löppösen teoksia on edustettuna useissa suomalaisissa taidekokoelmissa, kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Turun taidemuseossa ja Oulun taidemuseossa.