Hannaleena Heiska
Shadows and Stardust

07. - 30.08.2015

Shadows and Stardust -näyttelyyni olen piirtänyt observatorioita, jäävuoria sekä peilikuvamaisia ja kaleidoskooppimaisia hiilipiirustuksia. Käyttämäni tekniikka muistuttaa teknisesti yllättävän paljon tapaani maalata: mustaan paperin ensin hiilellä kauttaaltaan, minkä jälkeen kuva muodostuu poistamalla materiaalia hiilikumilla ja säämiskällä.

Hiilellä piirtämisessä minua kiehtoo paljastavuus ja armottomuus. Hiilellä käytetään mustavalkoharmaa-skaalaa eikä käytettävissä ole värien tykitystä, näitä erikoistehosteita. Siihen liittyy läheisesti myös taito ja harjoitteleminen. Piirtäminen on ärsyttävän vaikeaa, mutta siitä voi masokistisella tavalla nauttia.

Hiili on keskeinen osa orgaanisia aineita, kiertokulkua ja elämää. Haluan hiilipiirustuksillani kuvata jotain ajatonta ja ääretöntä, jotain sellaista, jota on vaikea tavoittaa tai toivotonta sanallistaa. Kirjailija Ernest Hemingwayn jäävuori-tekniikkaa soveltaen pinnan alla, näkymättömissä, on kasa merkityksiä ja haluan näyttelykokonaisuudellani luoda hienovaraisen pakahduttavan tunnelman.

Piirustuksissani esiintyvät rakennukset on poimittu eripuolilta maailmaa ja ne muodostavat tavallaan maapalloa ympäröivän mekaanisten silmien verkoston. Ne ovat kuin moderneja katedraaleja, joissa tähyillään kohti tuntematonta ja maailmankaikkeuden salaisuutta. Yksinäiset rakennukset keskellä pimeyttä.

Teoksia on innoittanut tekoäly, tulevaisuus ja kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuus. Ihmiselämän hauraus ja hetkellisyys. Ihmiset on tehty tähtipölystä. Olemme kuin yksinäisiä jäävuoria ajelehtimassa tyhjyydessä ja sulamassa osaksi kiertokulkua. Voisiko ihminen sittenkin jatkaa elämäänsä virtuaalisesti tai olisiko multiversumi mahdollinen? Olisiko mahdollista, että jatkaisimme kuoleman jälkeen olemassaoloamme jossain toisessa ulottuvuudessa tai että olisimme tälläkin hetkellä yhtäaikaisesti olemassa myös jossain muualla?

Erään fysiikan teorian mukaan maailmamme on hologrammi, ikään kuin valkokankaalle heijastettu elokuva, jonka kautta myös yliluonnolliset, mystiset ja hengelliset kokemuksemme selittyvät. Hologrammisessa maailmankaikkeudessa olisi siis tasoja, joita tietoisuutemme ei havaitse. Eräs (pseudotieteellinen) artikkeli puolestaan kertoo, että tietoisuutemme on ei-paikallinen eli fyysisen kehomme kuollessa tietoisuus ei kuole vaan siirtyy johonkin toiseen universumiin. Tämä on minusta lohdullinen ajatus.

Hannaleena Heiska

Tervetuloa keskustelutilaisuuteen Hannaleena Heiskan ja kuraattori Mika Hannulan kanssa gallerialla lauantaina 22.8. klo 14.

Hannaleena Heiska (s. 1973, Oulu) valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja on siitä lähtien pitänyt yksityisnäyttelyjä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä koti- että ulkomailla. Parhaillaan Göteborgin taidemuseossa on esillä taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Ruotsissa 23.8. asti. Heiskan teoksia on nähty kansainvälisesti myös mm. Espace Luis Vuittonissa Tokiossa, CAC - Contemporary Art Centreissä Vilnassa, Bomuldsfabriken kunsthallissa Norjassa ja Momentum – Nordic Biennial of Contemporary Artissa Norjassa. Heiska oli Ars Fennica ehdokas vuonna 2011 ja hänen teoksiaan on merkittävissä julkisissa kokoelmissa kuten Göteborgin taidemuseossa, Kiasmassa ja Saastamoisen säätiön kokoelmassa. Heiskan videoteoksia on esitetty lukuisilla Eurooppalaisilla media- ja elokuvataiteen festivaaleilla.

Erityiskiitos Oskar Öflundin säätiölle ja Kuvastolle taiteilijan työskentelyn tukemisesta.