Perttu Saksa
Silence As a Phrase

06.03. - 01.04.2015

Punainen väri sitoo Perttu Saksan uuden näyttelyn teoksia visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Saksa kohdistaa katseensa jälleen eläimen osaan kulttuurissamme ja katsoo eläimen kautta ihmistä ja ihmisyyttä.

Videoteoksessa Silence as a Phrase hiljalleen aaltoileva meri värjäytyy hitaasti karmiininpunaiseksi pelkistyneessä maisemassa. Aihe on ikoninen viittaus niin apokalyptisiin näkymiin vereksi muuttuneesta vedestä, kuin mediassa esillä olleisiin kuviin valaiden ja delfiinien joukkoteurastuksista. Teoskokonaisuuteen kuuluva valokuvasarja kaktuksista viittaa myös punaiseen väriin ja taiteen historiaan. Näissä kasveissa asuvia kirvoja murskaamalla valmistetaan karmiininpunaista väriainetta, “hyönteisten verta”, kokenillia, jolla mm. William Turner maalasi punaisia merimaisemiaan.

Presence-valokuvasarjan keskiössä on hevonen – eläin, johon meillä on kulttuurisesti ristiriitainen ja monimerkityksellinen suhde. Saksa on kuvannut hevosia teurastamolla ja todistanut hetkeä, jolloin eläin menettää henkensä ihmisen käsissä ja muuttuu subjektista lihaksi. “Elämä kiinnittyy kasvoihin ja katsekontaktiin. Niin kauan kuin hevosen pää säilyi koskemattomana, oli jotain vielä läsnä.” Visuaalisena vertauksena Saksa mainitsee nimikkomarttyyrinsä, pyhän Bartholemeuksen, joka kristillisessä taiteessa kuvataan usein kantamassa nyljettyä nahkaansa. Pyhimyksen symbolisesti elämää jatkavan ruumiin käsissä liha on kirjaimellisesti kuollutta materiaa ja katsojalle näytetään, kuinka sielu voittaa ruumiillisen olemassaolon. Saksa luo voimakkaan jännitteen liittämällä valokuvassa kuolleen eläimen kasvot sen elävään ruumiiseen ja kuljettaa kuvaa dokumentista kohti fiktiota.

“Kasvot ovat kehon sielu. Kasvojen peittämisen kautta muotokuvan subjekti häilyy, mutta jäljellä on halu katsoa, nähdä naamion taakse. Kasvojen poistaminen taas on eleenä hyvin makaaberi ja painajaismainen. Halusin rakentaa kuvan välitilaan, missä subjekti on vielä läsnä, mutta ei ole enää minkä taakse katsoa. Tilanne muuttuu ja katse palaa takaisin. Liha katsoo meitä.”

Näyttelykokonaisuuden nimi viittaa Jean-Francois Lyotardin ajatuksiin siitä, miten kieli ja yhteiset tarinat eivät enää riitä kuvaamaan oikeaa tai väärää– yleispätevää eettistä viitekehystä. Tässä maailmantilassa tunteet ovat ainoa käypä kommunikaation tapa, vapaa kielen ja kulttuurin rajoista. “Feelings as a phrase for what cannot now be phrased”.

Saksa on löytänyt saman ajatuksen kaunokirjallisen version Stanislaw Lemin tieteiskirjasta, jossa meren peittämä Solaris-planeetta on yhteydessä sitä tarkkailemaan tulleisiin tiedemiehiin peilaamalla heille heidän omia muistojaan ja sitä kautta tunteita. Ilman sanoja ja ihmiselle tuttuja kommunikoinnin keinoja jää epäselväksi, mitä ja miksi planeetta viestii ja onko sen todellisuus verrattavissa omaamme. Saksan kuvaaman eläimen katseesta peilautuu myös jotain:

“Kuvaa katsoessani heijastan tunteeni ruumiin ylle ja näen, kuinka valo piirtää kuolleen eläimen auki jääneestä silmästä kuvaan kylmän heijastuksen. Tässä oli jotakin kamalaa, mutta sellaista, mitä halusi katsoa uudelleen, jotta ymmärtäisi, mistä tässä voisi olla kyse.”

Valokuvaaja ja kuvataiteilija Perttu Saksa (s. 1977) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta ja on jatko-opiskelija Aalto-yliopistossa. Saksan teoksia on esitetty lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä ja hänen teoksiaan on hankittu julkisiin kokoelmiin Suomessa ja ulkomailla. Saksan edellinen yksityisnäyttely gallerialla, A Kind of You, nähtiin syksyllä 2013. Vuonna 2014 Saksan aiempi teoskokknaisuus Echo palkittiin Fotofinlandialla.