Elina Brotherus
Spaces and Places

31.03. - 14.05.2023

Elina Brotheruksen (s.1972) Spaces and Places on taiteilijan ensimmäinen gallerianäyttely Suomessa pitkään aikaan ja ensimmäistä kertaa Helsinki Contemporaryssa. Huhti-toukokuussa galleriatilan täyttää ennennäkemätön teoskokonaisuus neljästä eri valokuvasarjasta. Näyttely rakentuu vuoropuheluista tunnettujen taiteilijoiden, Amaldus Nielsenin, René Magritten ja John Baldessarin teosten kanssa sekä valikoimasta Didrichsenin taidemuseossa toteutettuja kuvia. Taiteilijadialogi tuo näyttelyyn ajallisen ulottuvuuden, matkan romantiikasta, surrealismin kautta postmodernin nykytaiteen ytimeen.

Spaces and Places on yhdistelmä ulko- ja sisätiloja, katseita kohti ja pois. Näyttelyssä esillä olevissa kuvissa Brotherus ottaa paikan tilassa aina suhteessa ympäristöön ja maisemaan, mutta myös taidehistoriaan. Vuoropuhelu edesmenneiden taiteilijoiden maalauksien tai tekstien kanssa tulee näkyväksi. Kuvat ovat tapahtumia, mutta samalla tiloja, joissa ystävyyttä toteutetaan. Niiden kautta yhteys itselle tärkeään toiseen todentuu. ”Taiteilijat tarvitsevat toisia taiteilijoita. Meillä on opettajia kouluajoilta, sekä myöhemmin itse valittuja, jotka tarjoavat auttavan kätensä. Yhteydet, ketjut, affiniteetit ja ystävyydet ovat tärkeitä. Ne ovat paikkoja, joissa taidetta ajatellaan ja siitä innostutaan.”

Teoksien syntyyn liittyy tarinoita, seikkailuja ja vierailuja ympäri Eurooppaa. 1800-luvun norjalaisen romantikkomaalari Amaldus Nielsenin (1838–1932) jalanjälkiä seuraten Brotherus pääsi kuvaamaan Ny-Hellesundiin, Etelä-Norjan ulkosaaristoon, samaan maisemaan, jota Nielsen oli maalannut yli sata vuotta sitten. Brotherus tallensi kuviinsa auringon nousut ja laskut, kuten Nielsen aikoinaan. ”Minusta oli kiinnostavaa, että hän oli maalannut monta työtä samasta paikasta, siinä on valokuvaajaa viehättävää sarjallista ajattelua, että yksi kuva ei riitä eikä voi kertoa kaikkea, yksittäiset kuvat ylittävä sisältö syntyy muunnelmista, vaihtelun tarkkailusta ja näyttämisestä.”

Brotheruksen viehätys belgialaisen René Magritten (1898–1967) taiteeseen on pitkäaikaisinta. Hän syventyi surrealistitaiteilijan tuotantoon jo nuorena asuessaan Brysselissä ja vieraillessaan siellä museoissa. Brotherus oli tuolloin erityisen kiinnostunut vanhemman taiteen historiasta, mutta myös valokuvan eri mahdollisuuksista. ”Surrealismi muistuttaa asioiden monimutkaisuudesta. Se on runollinen tapa sanoa, että emme ymmärrä kaikkea.” Brotherusta inspiroivat erityisesti Magritten ideat. Näyttelyssä Magritten maalauksista tutut symbolit heräävät henkiin Brotheruksen tulkitsemina. Peili keskellä peltoa puhkoo aukon läpi maiseman ja hotellihuoneen ikkuna avautuu kuin toiseen todellisuuteen. Tavanomaiset asiat ja esineet löytävät paikkansa yllättävissä ympäristöissä. ”Magrittella on oma sanavarastonsa. Jos teen kuvan, jossa on pilvi, tai sateenvarjo, lähetän väistämättä ajatuksen Magrittelle.”

Henkilökohtaisemmalla tasolla kuvat ovat julkilausuttuja kunnianosoituksia, yhteydenottoja ja muistamisia. Brotherus on jo vuosia käyttänyt työssään amerikkalaisen käsitetaiteilijan John Baldessarin (1931–2020) oppilailleen antamaa tehtävälistaa 1970-luvulta. Helsinki Contemporaryn näyttelyssä vuoropuhelu Baldessarin kanssa liittyy tälle tavaramerkiksi muodostuneisiin pilkkuihin. Uusissa Baldessari in the Park -sarjan teoksissa paikka ja tila näyttäytyvät maisemallisina otoksina, kepeinä sekä syvällisinä yksityisinä hetkinä. Brotherus seikkailee kuvissa normandialaisen Château de Bois-Heroult’n puistossa käyttäen värillisiä baskereita. Eleen myötä Brotherus siirtää Baldessarin pyöreät merkit paperilta tilaan. Väripilkut jäsentävät kuvapinnan ja ohjaavat katsomista. Ne ovat myös aksentteja, jotka osoittavat ympäröivästä maisemasta jotain huomion arvoista.

Brotheruksen Didrichsenin taidemuseossa vuosina 2021–2022 kuvaamasta valokuvasarjasta Visitor (Villa Didrichsen) nähdään neljä teosta osana Helsinki Contemporaryn näyttelyä. Lähtökohtana näissä kuvissa on ollut vapaus työskennellä kokonaisen taidekokoelman parissa, hyödyntäen rakennuksen arkkitehtuuria ja interiööriä. Kuvien hahmot, vierailijat, herättävät läsnäolollaan tilan henkiin ja ehdottavat vaihtoehtoisia todellisuuksia Viljo Revellin suunnitteleman rakennuksen (1958, 1964) varsinaisen historian rinnalle. Koloristina tunnettu Brotherus sai Didrichsenillä toimia kuviensa kuraattorina ja poimia maalauksia museon kokoelmista sommitelmiinsa esimerkiksi värien mukaisesti.

Kiitokset taiteilijan työn tukemisesta: Taiteen edistämiskeskus, Didrichsenin taidemuseo, Helsinki, FRAC Normandie, Rouen, Château de Bois-Héroult, AKO Kunststiftelse, Kunstsilo, Kristiansand ja Centre méditerranéen de la photographie, Bastia, Korsika.

Elina Brotherus on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta valokuvan ja liikkuvan kuvan parissa. Suomessa ja Ranskassa asuvan taiteilijan aiheet ovat olleet vuoroin omaelämäkerrallisia, vuoroin taidehistoriaan liittyviä. Hän käyttää usein itseään mallina. Varhaisten omakuvien jälkeen Brotherus keskittyi ihmisfiguurin ja maiseman sekä taiteilijan ja mallin suhteeseen. Uusimmissa performatiivisissa teoksissaan hän on hakenut vaikutteita 1960–70-lukujen taiteesta, mm. Fluxus-ryhmältä ja käsitetaiteesta. Toinen suuri aihe hänen uudemmassa tuotannossaan on arkkitehtuuri. Brotherus kuvaa merkittävien arkkitehtien piirtämissä yksityistaloissa, esittää kuvitteellisia henkilöitä talojen historiasta ja herättää nämä ikoniset tilat henkiin rauhallisella läsnäolollaan. Elina Brotheruksen näyttelyura alkoi 1990-luvun lopulla, minkä jälkeen hänen tuotantoaan on ollut esillä laajalti sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä. Brotheruksen teoksia on lähes 80 julkisessa kokoelmassa ja hän on julkaissut 11 monografiaa. Hänen saamistaan palkinnoista merkittävin on vuonna 2017 myönnetty Carte blanche PMU Ranskassa, johon liittyen hän piti ensimmäisenä suomalaistaiteilijana näyttelyn Pariisin Pompidou-keskuksessa.