Aki Turunen
The Dragon Tamer

04. - 27.03.2022

Aki Turunen debytoi Helsinki Contemporaryn yhteisnäyttelyssä lokakuussa 2020, nyt vuorossa on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä, Lohikäärmeenkesyttäjä.

Näyttely sai alkusysäyksen taiteilijalle rakkaalla maaperällä Italiassa, hänen vieraillessaan Sienan katedraalin Piccolomini-kirjastossa. Erityisesti mieleen painui varhainen, pergamentille käsin kirjoitettu nuottikirja sekä käsin maalatut lattialaatat. Turunen on syvästi materiaalitietoinen taiteilija. Hänen maalausprosessinsa lähtee liikkeelle uteliaisuudesta ja sisältä kumpuavasta tarpeesta. Turunen hyödyntää työskentelyssään alitajunnan kuvastoa ja intuitiota. Lohikäärmeenkesyttäjä-näyttely pohjautuu keskiaikaisten käsikirjoitusten kuvaperinteeseen ja ammentaa bysanttilaisesta kuvamaailmasta. Teosten konkreettiseen maalipintaan kerrostuu ajan kulku ja maalaustaiteen historia.

Antiikin esikuvaa seuraten, lohikäärmeitä pidettiin keskiajalla todellisina elävinä olentoina. Myytillinen hahmo edusti raivokkuutta taisteluissa, toistui vaakunoissa ja oli suosittu aihe kirkkotaiteessa. Näyttelyn nimikkoteoksen taustalla vaikuttaa keskiaikaisista käsikirjoituksista löytyneiden ritaritelttojen maalauksellinen muoto ja kelttiläisen kuvaston lohikäärmeet.”Lohikäärmeessä piilee mielestäni jytäkkää heläytysvoimaa: ihmisessä syttyy oma historiatietoisuus, myyttien avaamat maailmanselitykset, oma eläimellisyys, alitajuiset pelot ja fantasiat.” Turusen teokset nostavat esille kysymyksen ihmisen ja eläimen välisestä valtasuhteesta – kesyttääkö ihminen matelijan kaltaista olentoa vaiko toisin päin. Taruston mukaan lohikäärmeen kohtaaminen on kuin itsenäistymistaistelu, joka vaatii prinssiltä poikkeuksellista rohkeutta ja tietoisuutta omista kyvyistään.

Turuselle on taiteilijana tyypillistä eri menetelmien haltuun ottaminen ja kehittäminen. Välineen vuorottelemisella on keskeinen rooli luovassa prosessissa: siirtymän myötä tekeillä oleva teos kulkeutuu tietoisuuden ja kontrollin piiristä intuition ratkottavaksi. Lohikäärmeenkesyttäjä-näyttelyn runkona toimii kahdeksan temperamaalausta puulle.

Menetelmä vaatii suunnitelmallisuutta: piirroksen maalauksen pohjalle värillä liikkeelle lähdön sijaan. Maalausprosessiin sisältyy rituaaleja ja symboliikkaa. Tekniikan myötä Turuselle avautui ennen kokematon pigmenttien maasto: uusien teoksien häkellyttävät sävyt kuten atsuriitti, shungiitti, mineraalisininen ja vagonenvihreä pääsevät täyteen loistoonsa galleriatilassa.Teossarja täydentyy kuivapastellipiirroksilla ”alla prima”, mehevillä öljyvärimaalauksilla sekä kerronnaltaan intiimeillä akvarelleilla, japanilaisen perinteen mukaisesti teellä värjätylle paperille toteutettuina. Vesiväri on välineenä lähimpänä keskiaikaisten käsikirjoitusten maailmaa, kuin sukellus paperin olemukseen.

Yksityiskohtien ja symbolien runsaus kutsuu sisälle Turusen kuvien tarinaan. Ajan kanssa teokset avautuvat kerros kerrokselta ja suhteessa toisiinsa, ei kuitenkaan lineaarisesti vaan sinkoilevasti. Pelto-ohdakkeet, matissemainen kertamaalaus, kuviointi Luigi Bevilacquan samettipajalta ja gobeliinitaide toistuvat Turusen kuvaillessa inspiraationsa lähteitä. Monet teoksista ovat kuin pysäytyskuvia keskeltä satumaista kerrontaa. Prinssi soittaa luuttua, Venuksen pionit ja Afroditen tulppaanit leijuvat ilmassa, ruusut kukkivat salaisessa puutarhassa, käärmeet luikertelevat iholle, perhoset liitävät teoksesta toiseen ja avonaiset silmät ensin vangitsevat katsellaan, kunnes sulkeutuvat täysin.

Turusen taiteessa on vastakohtien viettelevää voimaa, hyvän ja pahan liittoja, toden ja tarun rajamaita, taistelutantereita ja seesteisiä haavekuvia. Yllättäen taustan yötaivas vaihtuu taivaansineen, tunnelma häilyy unen ja valvetilan rajamailla. Keskiajan kuvastoon ja symbolistiseen taidesuuntaukseen liittyvien viittauksien rinnalla yhtä keskeistä tulkinnan kannalta on kohtausmaisten ja maisemallisten kuvapintojen rytmi sekä jaksottelu. Teoksissa toistuva kolmiomuoto viittaa taiteen historiassa pyhään kolminaisuuteen. Sommittelu pohjaa geometrisiin, säännöllisiin kappaleisiin Piero della Francescan hengessä. Turusen maalauksissa kolmio on maalauksen kolmiulotteista kuvatilaa – geometristen kappaleiden avulla hän luo itselleen leikin säännöt.

Helsingissä asuva ja työskentelevä Aki Turunen (s. 1983) valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2011. Turunen on opiskellut myös Kööpenhaminan kuninkaallisen taideakatemian maalaustaiteen osastolla. Turusen teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa muun muassa Helsinki Contemporaryssa näyttelyssä Gonzaga Yellow, Galleria Forum Boxissa sekä Kluuvin galleriassa ja Tanskassa muun muassa Martin Asbæk Galleryssa. Turunen myös osallistui Charlottenborgin kevätnäyttelyyn vuonna 2011. Hänen teoksiaan lukeutuu muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin. Suomen taideyhdistys myönsi Turuselle syksyllä 2021 William Thuring -nimikkopalkinnon.

Kiitos Alfred Kordelinin säätiölle taiteilijan työn tukemisesta.