Group Exhibition
Time That Remains

08. - 31.08.2014

Helsinki Contemporaryn syyskauden avaa kolmen nuoren taiteilijan ryhmänäyttely Time that Remains. Näyttelyn teemana on aika ja ajan käsite. Taiteilijat tarkastelevat aihetta useasta eri näkökulmasta: subjektiivisesti ja objektiivisesti, kuvallisuuden ja kielen keinoin, sadun ja tieteen maailmoissa. Teokset pohtivat ajassa eläviä myyttejä, muistoja ja totuuksia. Ajan kulkua ei voi pysäyttää, mutta voiko hetken säilyttää?

Ida Koitila käsittelee teoksissaan usein ajan kulkua. Hän yhdistää veistoksissaan eri materiaaleihin ja objekteihin liittyvät merkitykset kielellisiin ja kulttuurisiin käsitteisiin. Time that Remains -näyttelyssä Koitilan teoksia yhdistävä teema on ihmisen biologinen, älyllinen ja kulttuurinen evoluutio: miten aika muokkaa ja kehittää meitä. Klassisen kreikan sanasto ja symbolit toistuvat teosten nimissä, ja antavat avaimen teosten merkitysten tulkintaan.

Käärme, joka syö omaa häntäänsä, Ouroboros, on kaikkeutta ja syklisyyttä kuvaava symboli, jossa yhdistyy elämä ja kuolema. Koitilan Ouroboros-teos koostuu selkänikamia muistuttavista paloista. Suora selkäranka on taipunut ympyräksi vastoin luontoaan ja saavuttanut uuden luonnon. Teoksessa Oxymoron sammuneet tulitikut muodostavat tulen lähteen, auringon. Teos on visuaalinen ja kielellinen leikki, joka myös käsittelee ihmisen suhdetta luonnonvoimien hallitsemiseen. Kirkkoikkunan muotoa lainaavassa teoksessa Evolution simpukat ja luunpalat viittaavat ajan kerrostumiin. Tässä lasimaalauksessa ihmisen ja maailman biologinen evoluutio on korvannut kirkon luomiskertomuksen.

Berit Talpsepp-Jaanisoo työskentelee kuvanveiston, valokuvan ja videon parissa. Hän on käsitellyt taiteessaan ihmisen subjektiivisia muistoja ja historiakäsitystä. Hän myös pohtii niihin liittyvää nostalgiaa suhteessa taiteen mahdolliseen objektiivisuuteen. Näyttelyä varten Talpsepp-Jaanisoo on luonut kolme veistosta ihmishahmoista kaksi kertaa luonnollista kokoaan suurempina. Teosten lähtökohtana taiteilija näkee aikaisemmat valokuvateoksensa, taiteilijoiden alastonkuvat. Tällä kertaa hän käyttää valokuvausta välineenä veistää eloon veistoksiensa pinnat, yhdistäen kolmiulotteiset objektit ja valokuvista leikatut fragmentit.

Veistokset ovat kolmiulotteisia objekteja, jotka toimivat muistin fyysisinä ilmentyminä. Maalauksen kaksiulotteisessa pinnassa fyysinen kokemus jää enemmän tulkinnanvaraiseksi. Valokuvan taas katsottiin pitkään edustavan objektiivista ja ihmisen välitöntä kokemusta tarkempaa todellisuuden kuvausta. Talpsepp-Jaanisoon valokuvilla päällystetyt tulosteveistokset ovat mielenkiintoinen synteesi näistä elementeistä.

Elokuvateoreetikko André Bazinia mukaillen taiteilija rinnastaa teoksensa muumioihin. Muinaisessa Egyptissä muumiot olivat tapa säilöä henkilön fyysinen olemus, poistaa se ajan kulusta. Muumio oli elämän säilyttämistä elämän representaation kautta.

Emma Ainala tulkitsee teoksissaan ajan kerroksellisuutta omasta mielikuvitusmaailmastaan käsin. Ainalan teoksissa on usein viitteitä populaarikulttuuriin sekä samalla taidehistorian aikakausiin ja mytologiaan. Ne katsovat historiaan, mutta ruotivat myös vahvasti nykypäivää.

Ainala kuvaa maalaustensa tunnelmaa elokuvan stillkuviksi, ajasta pysäytetyiksi hetkiksi, joissa on jotain oudosti tuttua mutta samalla tunnistamatonta. Teoksessa Hyvästit merenneidoille (polttarit) hän rinnastaa naisikoneiksi tunnistettavia hahmoja lapsuutensa kuvastoon. Priscilla Presley, Brigitte Bardot ja Chloë Sevigny sekoittuvat My Little Ponyyn ja Disneyn Arieliin. H.C. Andersenin traaginen pieni merenneito muistuttaa tarinallaan lapsuudesta ja tyttöydestä luopumisesta. Hetkestä, jolloin on astuttava aikuisuuden ja ihmissuhteiden ehdottomaan todellisuuteen.

Ainalan suurikokoisissa maalauksissa todelliset, myyttiset ja unenomaiset hahmot sekä kuva-aiheet sekoittuvat omaksi todellisuudekseen, jota voi tulkita monin eri tavoin. Aika näyttäytyy Ainalan töissä kuvallisina, narratiivisina ja tyylillisinä kerrostumina, jotka on sävytetty sentimentaalisuudella ja Talpsepp-Jaanisoonkin käsittelemällä nostalgialla.


Emma Ainala (s. 1989 Helsinki) asuu ja työskentelee Savonlinnassa. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Ainalan yksityisnäyttelyt on nähty mm Jätkäsaaren Huudossa 2014 sekä Hasan & Partnersilla 2013. Ainala on osallistunut myös lukuisiin ryhmänäyttelyihin, viimeksi Taidehallin Nuoret 2013 -näyttelyyn.

Ida Koitila (s. 1983 Borås, Ruotsi) asuu ja työskentelee Berliinissä. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2011 ja on sen jälkeen osallistunut aktiivisesti ryhmänäyttelyihin niin Suomessa, Ruotsissa kuin Saksassa. Koitilan kaksi yksityisnäyttelyä nähtiin vuonna 2012 Helsingissä, Galleri Sinnessä ja Galleri Bergmanissa, joiden jälkeen taiteilijalla on pitänyt yksityisnäyttelyt myös Boråsissa ja Berliinissä.

Berit Talpsepp-Jaanisoo (s. 1984 Tartu, Viro) asuu ja työskentelee Suomessa. Talpsepp-Jaanisoo on opiskellut Viron taideakatemiassa ja Glasgow School of Artissa. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin mm. Suomessa, Virossa ja Iso-Britanniassa.